Minusta

Nimeni on Jenni Mäki. Olen vuonna 1982 syntynyt ja vuodesta 2005 alkaen tamperelaistunut kahden pienen pojan lähivanhempi. Harrastan meditointia, maalausta ja luonnossa kulkemista. Tykkään hassutella, nauraa, askarrella ja näpertää kaikenlaista. Minulle tärkeitä asioita ovat tasa-arvo, avoimuus, välittömyys ja ystävällisyys.

Olen valmistunut ylioppilaaksi Lapinlahden kuvataidelukiosta vuonna 2001. Koulutukseltani olen sosiologi (YTM) ja lisäksi olen suorittanut ammatilliset erikoistumisopinnot (YTL) marginalisaatiokysymysten sosiaalityöstä. Tällä hetkellä tekeillä on sosiaalityön tohtoriohjelman YTT-tutkinto Lapin yliopistoon.

Olen sairastanut työuupumuksen vuonna 2018. Tämä oli parasta, mitä elämässäni on koskaan tapahtunut: se auttoi minut löytämään meditaation, armollisuuden, pysähtymisen, hyväksynnän ja itseni. Nykyään minulle on jopa vaivatonta asettua siihen hetkeen! Olen huomannut, että minulla on erityinen kyky saada myös toinen ihminen asettumaan itsensä äärelle.

Maalausfilosofiastani

Elämässä on paljon erilaisia täytymisiä ja kiirettä. Pitää suorittaa asioita; tehdä ne hallitusti ja hyvin. Jos ihminen maalaa, pitää muka heti olla taiteilija, osata maalata sellaisia upeita tauluja, joita kaikki haluavat ostaa. Ja samalla ei pidä.

Kaikenlainen täytyminen ja odotukset ovat oman mielemme tuotosta. Kyse ei ole siitä, mitä kaikki muut meiltä odottavat. Kyse on siitä, minkälaisia asioita itseltämme odotamme. Ja mihin annamme itsellemme luvan. Ihmisen mieli on sellainen, että se rakentaa erilaisia valmiita kehikoita, joiden varassa se toimii, koska se säästää aikaa. Normaalit arjen rakenteet ovat yksi tällainen kehikko. Ja normaalin arjen rakenteet ovat nykypäivänä kiireen täyteiset. Kun kiire siirtyy keholliseksi kokemukseksi, voi olla haastavaa pysähtyä. Lisäksi voi olla haastavaa löytää se oma pysähtymiskeino.

Intuitiivinen maalausmenetelmä on syntynyt omakohtaisesta maalauslukon ahtaasta tilasta. Tämä yksinkertainen menetelmä auttoi luopumaan itselle maalaajana asettamistani odotuksista ja vaatimuksista. Se mahdollisti yhtäkkiä jopa tuntien mittaisen irtioton, pysähtymisen sekä asettumisen itsen ja oman äänen äärelle, itsen kuuntelemista. Se on tapa päästää kaikesta itseä ympäröivästä irti viettää hetki vain omassa värikuplassa. Se on tila, jossa ei suoriteta, eikä palvella muita. Se on itsen ja oman ilmaisun löytämistä värien avustuksella.